Miten Doni päätyi minulle?

Miten kaikki alkoi?

Sain toukokuussa viestiä, jossa kysyttiin lähtisinkö Saksaan oppimaan uutta? Hetkisen siinä mietiskelin ja ajattelin että nyt jos ei milloinkaan! Matkaan lähdettiin kesäkuun puolivälissä....

Ennen sitä olin kuitenkin kysellyt jo millaisia hevosia siellä on ja mikä minua odottaa? Mulle kerrottiin 5-vuotiaasta kenttäruunasta joka on super kiltti eli Alias Donald! Lisäksi toisena mainittiin Halbmond, 4-vuotias hieman koulutuksesta jäljessä oleva punarautias vinkuja.
Pääsimme Saksan maalle ja tallille päästyämmen sinne, tutustuin 'isäntä perheeseen' ja talleihin. Joita  on siis kolme, lisäksi muihin kuten ratsastusalueisiin ja mun huoneeseen. Kilpahevosten talliin päästyämme mulle avattiin Donin ovi ja sanottiin että tämän viet sitten kotiin...

Niin alkoi kesä joka tuntui pitkältä, mutta ei pitkäveteiseltä!
En itse asiassa muista koska ratsastin ensimmäisen koeratsastukseni Donilla, taisi kuitenkin olla heinäkuun alkua. Selkään päästyäni, edessä oli metri kaulaa ja metri peppua. Olinpas eksynyt korkean hevosen selkään, sen ratsuttaja oli ratsastanut sillä ensiksi ja siinä kerkesin näkeen vähän milainen se on, sillä en pahemmin kerennyt sitä töiden lomassa katsomaan. Aloitin iha perus kevyellä ravilla, ja siinä jo tajusin että siinä hevosessa on voimaa, poweria ja nappuloita mielin määrin! Tein myös laukkaa ja siinä muutamia vaihtoja. Itse olen todella vahva kädellä ratsastaja, ja sen olen viimeinkin tajunut Donin kanssa. Otin sitä koeratsastuksessa liikaa suusta, mikä tietysti johti kokoamiseen ja sarjavaihtoihin... hups. Tiesin jo siinä vaiheeessa että tässä hevosessa on työmaata-itseäni ajatellen, tämänhän kanssa on oikeasti opeteltava herkemmäksi ja täsmällisemmäksi ratsastajaksi.

Heinäkuun puolessa välissä sain alkaa ratsastamaan sitä kerran viikossa ja valmentauduin sen kanssa pääasiassa englanniksi ja suomeksi. Pääasissa koulua, sillä siinä jos oli tehtävää. Ensimmäisillä tunneilla, jalan ollessani hyvin epävakaa jouduin ratsastamaan laukkaa vain kevyessä istunnassa. Ei siitä olisi muuten tullut mitään, jos olisin istunut satulassa, se olisi johtanut protestointiin, pukitteluun tai esimerkiksi vaihtoihin. Yksinkertaisesti, mulla ei ollut 'vaadittavia' lihaksia ratsastaan sitä. Liikkeet ovat tolkuttoman suuret.

Pikkuhiljaan pääsin vähän kiinni nappunoihin mutta harjoitusravia tein vain muutamia askeleita, en vain kertakaikkiaan pystynyt siihen! Muutaman kerran hyppäsin sillä myös esteitä mutta meno oli järkyttävää, minä, estekammoinen ratsastaja, nuorihevonen + että vielä herkkä suusta... Ei ollut helpoin yhtälö mutta siitä selvittiin ja nyt ollaan menty treeneissä jo päälle metriä. Pikku hiljaan hyvä tulee vai miten se menikään?

Kyyneleitä vuodatin kun yksi sateinen ja kylmä heinäkuinen päivä sitä tultiin katsomaan ja itkin sitä myös soittaessani aina Suomeen. Ei kai, ei sitä nyt voida myydä. Mun tulevaisuuden lupaus oli kuitenkin kyseessä!
Kokeilija tykästyi täysin Doniin ja kävinkin kotopuolen kanssa kiivaasti puhelin keskusteluja aiheesta Donald välillä Saksa-Suomi. Lopulta tuli se karmiva aamu, kun mulle sanottiin että nyt tai ei koskaan. ' Sulla on kaksi tuntia aikaa päättää tuleeko D teille vai ei.' Siinä vaiheessa tuli kauhea määrä perhosia mahaan ja soitin samantien Suomeen että nyt on aika päättää lapsen tulevaisuudesta. Meneekö se mulle kilpakäyttöön vai lähteekö lupaava ratsu eläkeläiselle ns. 'metsästyshevoseksi'. HUH! Sitten siinä äkkiälaitettiin vielä lapsi kuntoon ja menin vielä ratsastamaan sen kerran ennen päätöstä. Ihan oikeasti, kaikki siinä ratsastuksessa meni suoraan sanottuna aivan pilalle. Olikin tämän jälkeen aivan hämmentynyt, mitä nyt teen? Apua, ja taas itkettiin... Kuitenkin päätin että lapsi lähtee Suomeen elokuun alussa. Tämän päätöksen jälkeen, taisi olla heinäkuun vähän jälkeen puolen välin.. Aloin ratsastamaan sitä säännöllisesti ja moni asia menikin suoraan sanottuna päin helvettiä..

Lähes kaikki ratsastuksellisesti meni ihan persiilleen, oikeesti. Fiilis oli kauhee ja itkin monet kerrat yksin ja 'siskoni' kanssa. Pelkäsin totuutta... Nuori hevonen joka on puoliksi täyttä verta. Pelko siitä ku se kuskaa pitkin mettiä...

maastot OLIVAT UPEAT!


Pikku hiljaan kuitenkin aloin tajuamaan tän hevosen tyylin ja sitten alkoikin sujumaan ja suhteellisen hyvinkin! Tästä voin kiittää suuresti mun Saksan koutseja, jotka olivat alussa korvaamaton apu.

Paljon jäi vielä sanomatta mutta laittakaa kommenttia jos haluatte kysellä :)!